"Welcome to a spaceship, tervetuloa avaruusalukseen", kuuluttaa lentoemo pyytäessään matkustajia siirtymään koneeseen San Diegon lentokentällä. Hieraisen silmiäni, sillä kello on vasta kuusi aamulla.
Mutta tosiaan, Virgin American uusin konetyyppi on nimeltään Spaceship. Ja matkustaminen on kieltämättä hieman erilaista kuin Finnairin superasiallisissa, sinivalkoisissa koneissa. San Diegon ja San Franciscon väli, noin puolitoista tuntia, taittuu nopeasti uudenlaista lentokokemusta ihmetellessä.
Vähän kuin olisi sedulassa. Uutuuttaan hohtavassa, modernisti sisustetussa matkustamossa soi trendikäs musiikki ja valaistuksella, violeteillä ja pinkeillä valoilla vaihdellaan tunnelmaa. Rennosti pukeutuneet lentoemot ja stuertit ovat erittäin ystävällisiä ja jaksavat jutustella kaikkien halukkaiden kanssa.
Jokaisella matkustajalla on oma pieni tv-ruutu, jolta voi tilata ruokaa, ostaa elokuvan tai tv-ohjelmia, kuunnella musiikkia, lähetellä tekstiviestejä, yms. Turvallisuusohjeiden seuraaminen on kuin katsoisi piirrettyjä, en voi olla hymähtelemättä ääneen, kun piirroshahmot hölmöilevät ruudulla.
Suu loksahtaa kuitenkin auki vasta siinä vaiheessa, kun koneen kapteeni pahoittelee tervetuliaissanoissaan, ettei ole yrityksistään huolimatta saanut houkuteltua mukaan paikallisen alusvaateliikkeen malleja. Ja kuittaa siihen vielä päälle, että matkustajien on tyydyttävä lentoemoihin ja stuertteihin.
Jenkit ovat tosiaan mestareita konseptisuunnittelussa, kaikki on loppuun asti Virginin brändin mukaista, helppoa ja viihdyttävää. Ja uskomattominta on se, että matka San Diegosta San Franciscoon maksaa ainoastaan 39 dollaria ja verot päälle. Euroiksi muutettuna siis kolmisen kymppiä. Ei ihme, ettei lentoyhtiöillä mene täällä hyvin. Kolme on ajautunut konkurssiin muutaman viime viikon aikana.
Ei pahempi juttu matkustajan kannalta, vaikka lentämisestä tuleekin aina vähän huono omatunto. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa välimatka autolla, mihin olisi mennyt kokonainen päivä. Avaruusaluksella matkustaminen on paljon hauskempaa.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti