Peppu ei palellu Googlessa

Tumma varjo pimentää digikameran näytön. Painava käsi laskeutuu Tanjan olkapäälle.

"Ma'am, pannaanpas se kamera pois", möreä ääni sanoo.

"Öö, halusin vain ottaa kuvan Gussesta ja Irinasta... all the way from Finland..." Tanja takeltelee.

"Täällä ei saa kuvata. Tuon kuvan saat pitää, mutta enempää ei oteta", tummansiniseen asuun pukeutunut turvamies sanoo. Ympärillä avautuu hakujätti Googlen pääkonttorin vehreä kampus Mountain View'ssä, parinkymmenen minuutin matkan päässä Stanfordin yliopistosta.
"Ahaa.."
"... anteeksi ..."
"... emme tienneet ..." vastaamme kuin Tupu, Hupu ja Lupu ja nöyrinä ja katuvina kuin vain suomalaiset voivat olla.

Kamera sujahtaa Tanjan reppuun. Me pujahdamme nopeasti sisään yhteen Googlen monista rakennuksista.
Yahoo! Yksi matkamme tavoitteista on saavutettu: vihdoinkin sisällä ihanassa kiehtovassa Googlessa! Putiikin ovet pysyvät yleensä tiukasti kiinni, etenkin inhottavilta nuuskivilta toimittajilta.

Vastaanottotiskillä kirjaudumme Googlen vierasjärjestelmään. Kone tulostaa meille nimitarrat, jotka liimaamme rintaamme. Tarra paljastaa, millä asialla olemme: Mobile Mondayn vieraina. Pääsemme Googleen sisään sillä verukkeella, että osallistumme yrityksen lehdistötilassa järjestettävään Mobile Monday -tapahtumaan. Siinä esitellään milloin mitäkin teknisiä vempaimia tai ohjelmistoja ja verkostoidutaan. (MM on suomalaisten perustuma maailmanlaajuinen techyhteisö)

"Paris Hilton", "Find cheap bar Denver", "Vigina pictures". Videotykki heijastaa seinälle koko ajan päivittyvää listaa hakusanoista, joita ihmiset hakkaavat Googlen hakukoneeseen eri puolilta maailmaa. Varsinaista törkyä ei näy, tämä on jo suodatettua tavaraa. Muutama suomalainenkin sana vilahtaa mukana, suomalaiset ovat kuulemma väkilukuunsa suhteutettuna innokkaimpia Googlen käyttäjiä.

Tiukkailmeisiä turvamiehiä ja -naisia palloilee joka puolella. Turvakamerat huristavat katosssa. Tiskillä on pino Googlen käyntikortteja, joita kahmimme taskuihimme. Vieressä on raketilta näyttävän sininen koriste-esine, jonka sisällä ilmakuplat kimaltelevat.

Turvamiehet kuljettavat meidät pressitilaan muun autonavigaattoreista kiinnostuneen porukan kanssa. Matkalla näemme vilauksen Googlen sisimmästä. Näyttää kannustavalta, innostavalta ja luovalta - ja mikä kalifornialaisinta, rennolta. Seinillä on suuria tauluja, joille voi piirtää ja kirjoitella ideoita. Työkavereiden kanssa voi myös pelata biljardia ja korttia, rakennella legoja, leikkiä puisella junaradalla tai vain lueskella säkkituoleilla loikoillen. Porraskuiluun on ripustettu valtava muovinen lentokone.

Me joudumme legolinnan rakentamisen sijaan kuuntelemaan pitkät mainospuheet uusista Dashin ja BMW:n autonavigaattoreista. Myyjä yrittää vakuuttaa huppareihin ja jakkupukuihin pukeutuneen yleisön ostamaan 600 dollarin navigaattoria. Laitteestaan innostuneen miehen kuva heijastuu lehdistötilan peiliseinästä. Kukahan meitä katselee peiliseinän takaa? Isoveli G valvoo meitä myös kattoon kiinnitetyin, vähän väliä kääntyvin kameroin.

Google tarjoaa pitsaa ja salaattia palan painikkeeksi. Veden ja kokiksen kanssa. Edessämme googlelaisnainen selailee Google-kalenteriaan läppäriltään, kaivelee hilsettä päänahastaan ja keskustelee kahden kaverinsa kanssa Googlen pikaviesteillä.

Matkalla vessaan törmäämme joukkoon biljardia pelaavia nuoria miehiä. "Sori, ei ollut tarkoitus häiritä peliä", mutisemme. Google näyttää uskovan, että kuningasidea voi syntyä pöntöllä istuessa. Ehkä siksi asioimisesta on tehty harvinaisen mukavaa: wc-istuin on lämmitetty, ja lämpötilaa ja muita asioimisessa vaadittavia, tähän mennessä meille tuntemattomia ominaisuuksia voi säätää ohjaustaulusta.

Tiedotustilaisuuden jälkeen kampuksella pyörii yhä paljon googlelaisia t-paidoissaan ja huppareissaan, vaikka kello on jo yhdeksän illalla. Monella on kädessään erilaisia ruoka-annoksia, sillä Googlen yrityskulttuuriin kuuluu ilmainen työpaikkaruoka - ostereista alkaen. Moni uusi googlelainen on kuulemma saanut nopeasti lisäkiloja vyötärölle firmaan tultuaan. Yksi asia on silmiinpistävää: kaikki googlelaiset näyttävät tyytyväisiltä. Ja fiksuilta, mutta rennolla tavalla: he voivat hetkellä millä hyvänsä keksiä jotakin merkittävää, joka vaikuttaa meidänkin elämäämme, esimerkiksi uuden sovelluksen Gmail-sähköpostiohjelmaan.

Pääkonttori on kuin valtava yliopistokampus. Ja se on ilmeisesti ollut tarkoituskin, jotta vastavalmistuneet - tai opintonsa kesken jättäneet - insinöörit tuntisivat olonsa mahdollisimman kotoisaksi. Rakennusten keskellä on puistomaista pihaa, symmetrisesti istutettuja puita ja googlelaisten omia yrttiviljelmiä. Ja penkkejä ja pöytiä, joiden ääressä googlelaiset käyvät tyytyväisinä haukkaamassa raikasta ilmaa ja jutustelemassa työkavereidensa kanssa,

Mekin olemme tyytyväisiä, kiitos Googlen. Nyt ymmärrämme vähän paremmin, mistä Googlen menestys johtuu (tyytyväiset työntekijät pitävät työnantajan tyytyväisenä?) - ja miksi niin moni unelmoi pääsevänsä Googlen leipiin. Tai siis ostereihin.

Irkku, Tanja ja Gusse