Paraatipaikalla venevajassa

Ensimmäinen työharjoitteluviikkoni kalifornialaisessa verkkolehdessä on takana. Eikä ihan mikä tahansa viikko, sillä South of Marketin alue San Franciscon keskustan kupeessa, jolla työpaikkani sijaitsee, on yllättävän menevä alue. Tai siltä ainakin vaikuttaa.

Maanantaiaamuna alue oli täysin tukossa parkkipaikkaa etsivistä, oransseihin San Francisco Giants -t-paitoihin ja lippiksiin pukeutuneista baseball-faneista. Giantsien kotistadion on nimittäin kivenheiton päässä työpaikastani, ja uusi kauden ensimmäinen kotiottelu pelattiin jostain kumman syystä kello yksi iltapäivällä. Tosifanit olivat ottaneet vapaapäivän töistä päästäkseen osallistumaan koko päivän kestäviin kauden avajaisiin. Ja kaikki muut autolla liikkuvat jumittivat ruuhkassa, eivätkä päässeet työpaikoilleen.

Keskiviikkona olikin sitten vastassa kovemman luokan meininkiä; olympiasoihtukulkueen vastaiset mielenosoitukset. Soihtua oli tarkoitus kuljettaa pitkä pätkä kaupungin rantaviivaa, aloituspaikaksi oli valittu stadionin edusta. Ranta täyttyikin jo aamusta Kiinan vastaisia iskulauseita huutavista mielenosoittajista ja muista uteliaista. Loppupeleissä soihtu kuitenkin kulki ihan omia reittejään, eikä kukaan rantaan tulleista historiallista saattuetta. Mutta oli pelkissä mielenosoituksissakin paljon ihmeteltävää.

Työpaikkani, Giga Omni Media, sijaitsee siis kuvissa näkyvässä, osittain meren päälle rakennetussa venevajassa. Tai ehkä kyseessä on enemmänkin varastorakennus, jossa pääasiassa tuunataan veneitä ja myydään alan tarvikkeita. Mukaan mahtuu kuitenkin myös muutama pieni mediafirma.

Ja mikäs venevajassa on työskennellessä. Varsinkin kun suuren työhuoneemme seinän korkuiset ikkunat avautuvat suoraan suurelle laiturille. Perjantaina, kun aurinko helli kaupunkia, istuskelimme työkavereitteni kanssa naputtelemassa kannettaviamme laiturilla. Ihan mukava tapa lopettaa työviikko, varsinkin kun lämmintä oli reilusti yli 20 astetta.

Toivottavasti aurinkoa riittää alkavalle viikollekin, San Francisco nimittäin tunnetaan pikemminkin sumuisesta ja koleasta säästään, varsinkin kesällä.

Suuren maailman julkkisten kannoilla

Olen tututustunut uuteen mediatyöläisten ammattikuntaan, paparazzeihin. Enkä mihin tahansa harrastelijakuvaajiin, vaan heihin jotka jahtaavat päivätyökseen megajulkkiksia. Sellaisia kuin futarivaimo Victoria Beckhamia ja Täydelliset naiset -tv-sarjan Eva Longoriaa.

Juuri näitä kahta seurapiirikuningatarta paparazzilauma piiritti Los Angelesin kuuluisalla shoppauskadulla Rodeo Drivella, kun osuin turistina paikalle. Jäimme ystävieni kanssa hölmöinä ihmettelemään mitä on tekeillä, kun Guccin luksusmyymälän ulkopuolella tungeksi kasapäin suurin kameroin varustautuneita valokuvaajia ja muita uteliaita ohikulkijoita.

Me emme onnistuneet näkemään itse tähtiä, he kun livahtivat putiikista takaovien kautta. Mutta paparazzit osasivat hommansa. He saivat napattua kuvia niin uutta Spice Girls -uraa virittelevästä Victoriasta ja hänen pojistaan kuin NBA-tähti Tony Parkerin kanssa äskettäin avioituneesta Eva Longoriastakin.

Eikä kameroiden osuminen paikalle ollut puhdasta sattumaa. Rodeo Driven kauppojen työntekijät pitävät paparazzit maksua vastaan hyvin ajan tasalla julkkisten shoppailuaikatauluista, kertoi argentiinalainen paparazzi Angelo. "Se ei ole oikeastaan sallittua, mutta tässä bisneksessä pyörivät todella suuret rahat", Angelo jatkoi ja vilautti erittäin kalliin näköistä rannekelloaan.

Törmäsimme kolmikymppisen oloiseen, shortseihin, t-paitaan ja lippiseen pukeutuneeseen Angeloon ja hänen kolleegaansa parin korttelin päässä olevassa Starbuck´s-kahvilassa hetki piiritystilanteen päätyttyä. Siellä he modernien mediatyöläisten tavoin pitivät virtuaalitoimistoaan; purkivat tuoreet kuvat läppäreillensä ja lähettivät ne maailmalle. Puolen tunnin kuluttua siitä, kun viimeisen päälle pyntätyt seurapiirileidit olivat käyneet valikoimassa itselleen uudet kevätvetimet, olivat kuvat heistä jo levinneet maailmalle.

Nopeaa ja tehokasta toimintaa. Sillä täällä suuressa maailmassa nopeat todellakin syövät hitaat, alalla kuin alalla.

Tanja, tule leiritulille

"Tanja, tule leiritulille", uusi tyokaverini Eric Eldon houkuttelee sahkopostissaan.
Ja minahan menen. Koska "Leiritulilla", Campfiressa ovat kaikki muutkin uudet tyokaverini. Siella tapaan heidat paivittain. Campfire on uuden tyopaikkani VentureBeatin chattihuone, virtuaalinen toimitus siis. Oikeasta nuotiosta ei ole tietoakaan: pitaisikohan sytyttaa kynttila, etta paasisi fiilikseen?
Puhumme chatissa juttuaiheista, kommentoimme Piilaakson tapahtumia, kysymme taustatietoja, kontakteja, kiroilemme, haukumme ja kehumme toistemme juttuja - kuten missa tahansa toimituksessa.
VentureBeatilla, paaomasijoittajille ja start-upvaelle kirjoittavalla uutisblogilla, on toki toimistokin Redwood Cityssa, mutta sinne toimittajat kokoontuvat vain kerran viikossa, jos silloinkaan.
He kirjoittavat (ja niin siis minakin) kotoaan, kahviloista, konferensseista. Kaytanto on kateva: ei tyomatkoja, ei istumista ruuhkissa, pienet toimistokustannukset. Kotoa tyoskenteleminen on Piilaaksossa todella yleista, ja muutenkin techfirmoissa: Sita tekevat mm. MySQLin tyypit.
"Mutta eiko ole yksinaista tyoskennella kotona", kysyn, kun onnistun puolivakisin pakottamaan kundit toimistolle, etta nakisin heidat elavalta.
"Onhan se", Anthony Ha, tyokaverini vastaa.
"Siksi tulinkin toimistolle tanaan", han jatkaa.
"Ja siksi meilla on Campfire, etta voimme kommunikoida", Dean Takahashi, VentureBeatin johtava digitaalimediatoimittaja lisaa.
Nyt on mentava taas tulille, pitaa kysya taustatietoja nettideittipalveluista. Kirjoitan deittipalveluista juttua parhaillaan -bisneksessa liikkuvat taalla isot rahat ja markkinapotentiaali: kun jengi ei edes tapaa tyokavereitaan elavalta, kuinka he sitten tapaisivat potentiaalisia deittailuhenkiloita kasvokkain? It's all online.