Koti, tule luokseni

"Etsitaan mandariinikiinaa puhuvaa naista jakamaan talo Russian Hillissa San Franciscossa. Vuokra 1000 dollaria kuussa."
"Jos pidat papukaijoista ja kissoista, tule asumaan kanssani Lower Haightsiin, yhteen San Franciscon suosituimmista asuinalueista. 600 dollaria kuussa."
Halutaan siisti, hiljainen ja zen-mytologiaan perehtynyt kamppakaveri edwardialaiseen taloon lahella Mission Dolores -puistoa. Olemme vegaanipariskunta, ja talossa on yksi huone tyhijllaan. Meilla on erittain hyva ja dynaaminen parisuhde. 800 dollaria kuussa."
Nama ovat poimintoja Craigslistilta, nettipalvelusta, joka valittaa asuntoja, tyopaikkoja, parisuhteita, huonekaluja, mita tahansa, melkein missa pain tahansa maailmaa. Kaikki olennainen etsitaan taalla Craigslistilta.
Mina etsin sielta asuntoa. Aion muuttaa Stanfordin yliopiston kupeesta San Franciscoon mahdollisimman pian, viimeistaan toukokuun alussa.
Asuntoja riittaa: paivassa listalle tulee kymmenia ilmoituksia. Mutta valinnanvaraa ei lopulta ole paljonkaan. Muuttuvia tekijoita on paljon, ja kaikkea tuntuu olevan mahdotonta saada matchaamaan.
Jos asunto on muuten hyva eika mandariininkiinan taitoa tai zen-mytologiaan perehtymista vaadita, kulmat ovat niin rahjaiset ja levottomat, ettei asunnosta uskaltaisi ulos astua ilman henkivartijaa illalla kuuden jalkeen.
Jos asunto on hyva, kamppis on outo tai epamaarainen. Kuten yhdessa muuten kivassa kampassa, jonka olohuoneessa oli selkeasti polteltu naista vahvempaa vastikaan, vessasta syoksyi mahdollisen uuden kamppikseni mies esittaytymaan ja syoksyi takaisin voimaan pahoin. "Eilen oli juhlat...", mies mutisi mennessaan.
Mutta sijainti oli loistava, lahella kaikkea ja mika tarkeinta, julkista liikennetta! Toisin kuin eraassa mahtavassa asunnossa, jonka parvekkeelta avautuivat upeat nakymat yli koko kaupungin. Talo oli kukkulan huipulla, niin jyrkan, etta auto kulki melkein pystysuoraan. Ongelma oli vain se, ettei julkisia liikenneyhteyksia ollut lahimaillakaan, ja jos kukkulanrinnetta hinkkaisi pyoralla, pohkeeni eivat mahtuisi enaa housunlahkeista sisaan.
Julkinen liikenne on kaupungissa heikolla pohjalla moneen muuhun suureen kaupunkiin verrattuna. Siksi a) kaikilla on auto ja b) asuntojen hinnat julkisten reittien varrella nousevat.
Haluan parjata ilman autoa. Ja asua kohtuullisissa oloissa, mutta mahdollisimman halvalla. Yksin asuminen on tylsaa, siksi haluan kamppiksen. Sita paitsi on kiinnostavaa asua jonkun paikallisen kanssa, siten kuulee ja nakee mita sanfranciscolaiset tekevat ja mista puhuvat.
Siksi menen taas selaamaan ilmoituksia Craigslistille ja lahettamaan kymmenia meileja, jossa markkinoin itseani maailman parhaana ja kiinnostavimpana kamppiksena...
Tanja

Peppu ei palellu Googlessa

Tumma varjo pimentää digikameran näytön. Painava käsi laskeutuu Tanjan olkapäälle.

"Ma'am, pannaanpas se kamera pois", möreä ääni sanoo.

"Öö, halusin vain ottaa kuvan Gussesta ja Irinasta... all the way from Finland..." Tanja takeltelee.

"Täällä ei saa kuvata. Tuon kuvan saat pitää, mutta enempää ei oteta", tummansiniseen asuun pukeutunut turvamies sanoo. Ympärillä avautuu hakujätti Googlen pääkonttorin vehreä kampus Mountain View'ssä, parinkymmenen minuutin matkan päässä Stanfordin yliopistosta.
"Ahaa.."
"... anteeksi ..."
"... emme tienneet ..." vastaamme kuin Tupu, Hupu ja Lupu ja nöyrinä ja katuvina kuin vain suomalaiset voivat olla.

Kamera sujahtaa Tanjan reppuun. Me pujahdamme nopeasti sisään yhteen Googlen monista rakennuksista.
Yahoo! Yksi matkamme tavoitteista on saavutettu: vihdoinkin sisällä ihanassa kiehtovassa Googlessa! Putiikin ovet pysyvät yleensä tiukasti kiinni, etenkin inhottavilta nuuskivilta toimittajilta.

Vastaanottotiskillä kirjaudumme Googlen vierasjärjestelmään. Kone tulostaa meille nimitarrat, jotka liimaamme rintaamme. Tarra paljastaa, millä asialla olemme: Mobile Mondayn vieraina. Pääsemme Googleen sisään sillä verukkeella, että osallistumme yrityksen lehdistötilassa järjestettävään Mobile Monday -tapahtumaan. Siinä esitellään milloin mitäkin teknisiä vempaimia tai ohjelmistoja ja verkostoidutaan. (MM on suomalaisten perustuma maailmanlaajuinen techyhteisö)

"Paris Hilton", "Find cheap bar Denver", "Vigina pictures". Videotykki heijastaa seinälle koko ajan päivittyvää listaa hakusanoista, joita ihmiset hakkaavat Googlen hakukoneeseen eri puolilta maailmaa. Varsinaista törkyä ei näy, tämä on jo suodatettua tavaraa. Muutama suomalainenkin sana vilahtaa mukana, suomalaiset ovat kuulemma väkilukuunsa suhteutettuna innokkaimpia Googlen käyttäjiä.

Tiukkailmeisiä turvamiehiä ja -naisia palloilee joka puolella. Turvakamerat huristavat katosssa. Tiskillä on pino Googlen käyntikortteja, joita kahmimme taskuihimme. Vieressä on raketilta näyttävän sininen koriste-esine, jonka sisällä ilmakuplat kimaltelevat.

Turvamiehet kuljettavat meidät pressitilaan muun autonavigaattoreista kiinnostuneen porukan kanssa. Matkalla näemme vilauksen Googlen sisimmästä. Näyttää kannustavalta, innostavalta ja luovalta - ja mikä kalifornialaisinta, rennolta. Seinillä on suuria tauluja, joille voi piirtää ja kirjoitella ideoita. Työkavereiden kanssa voi myös pelata biljardia ja korttia, rakennella legoja, leikkiä puisella junaradalla tai vain lueskella säkkituoleilla loikoillen. Porraskuiluun on ripustettu valtava muovinen lentokone.

Me joudumme legolinnan rakentamisen sijaan kuuntelemaan pitkät mainospuheet uusista Dashin ja BMW:n autonavigaattoreista. Myyjä yrittää vakuuttaa huppareihin ja jakkupukuihin pukeutuneen yleisön ostamaan 600 dollarin navigaattoria. Laitteestaan innostuneen miehen kuva heijastuu lehdistötilan peiliseinästä. Kukahan meitä katselee peiliseinän takaa? Isoveli G valvoo meitä myös kattoon kiinnitetyin, vähän väliä kääntyvin kameroin.

Google tarjoaa pitsaa ja salaattia palan painikkeeksi. Veden ja kokiksen kanssa. Edessämme googlelaisnainen selailee Google-kalenteriaan läppäriltään, kaivelee hilsettä päänahastaan ja keskustelee kahden kaverinsa kanssa Googlen pikaviesteillä.

Matkalla vessaan törmäämme joukkoon biljardia pelaavia nuoria miehiä. "Sori, ei ollut tarkoitus häiritä peliä", mutisemme. Google näyttää uskovan, että kuningasidea voi syntyä pöntöllä istuessa. Ehkä siksi asioimisesta on tehty harvinaisen mukavaa: wc-istuin on lämmitetty, ja lämpötilaa ja muita asioimisessa vaadittavia, tähän mennessä meille tuntemattomia ominaisuuksia voi säätää ohjaustaulusta.

Tiedotustilaisuuden jälkeen kampuksella pyörii yhä paljon googlelaisia t-paidoissaan ja huppareissaan, vaikka kello on jo yhdeksän illalla. Monella on kädessään erilaisia ruoka-annoksia, sillä Googlen yrityskulttuuriin kuuluu ilmainen työpaikkaruoka - ostereista alkaen. Moni uusi googlelainen on kuulemma saanut nopeasti lisäkiloja vyötärölle firmaan tultuaan. Yksi asia on silmiinpistävää: kaikki googlelaiset näyttävät tyytyväisiltä. Ja fiksuilta, mutta rennolla tavalla: he voivat hetkellä millä hyvänsä keksiä jotakin merkittävää, joka vaikuttaa meidänkin elämäämme, esimerkiksi uuden sovelluksen Gmail-sähköpostiohjelmaan.

Pääkonttori on kuin valtava yliopistokampus. Ja se on ilmeisesti ollut tarkoituskin, jotta vastavalmistuneet - tai opintonsa kesken jättäneet - insinöörit tuntisivat olonsa mahdollisimman kotoisaksi. Rakennusten keskellä on puistomaista pihaa, symmetrisesti istutettuja puita ja googlelaisten omia yrttiviljelmiä. Ja penkkejä ja pöytiä, joiden ääressä googlelaiset käyvät tyytyväisinä haukkaamassa raikasta ilmaa ja jutustelemassa työkavereidensa kanssa,

Mekin olemme tyytyväisiä, kiitos Googlen. Nyt ymmärrämme vähän paremmin, mistä Googlen menestys johtuu (tyytyväiset työntekijät pitävät työnantajan tyytyväisenä?) - ja miksi niin moni unelmoi pääsevänsä Googlen leipiin. Tai siis ostereihin.

Irkku, Tanja ja Gusse

Apple hoppas företagen ska köpa in fler iPhone

I torsdags lanserade Steve Jobs en ny uppsättning verktyg som Apple hoppas ska få skeptiska IT-avdelningar våga ta i bruk iPhone som företagstelefon. Det är en stor nisch i USA där smarta telefoner som RIM:s Blackberry fortfarande dominerar och Nokia har haft svårt att ta sin plats. Hittills har det varit bökigt och osäkert att använda företagets e-post i Apples telefon, men från och med juni erbjuds support för Microsofts Exchange-server, som används av många företag för att hantera e-posttrafiken på ett säkert sätt. Det ska också bli möjligt att på distans radera innehållet i telefoner som stulits eller försvunnit.

Apple har de senaste månaderna delat ut hundratals gratistelefoner till lokala företag som Genentech och institutioner som Stanforduniversitetet. Jobs säger att responsen bland de anställda varit positiv. Frågan är om de lösningar som nu erbjuds tillfredställer alla. Ett problem är att SIM-kortet i iPhone fortfarande är låst av operatören AT&T, vilket tvingar användaren att ty sig till ett enda nätverk. Där finns heller ingen WIFI-funktion och därmed är VOIP (telefonsamtal över nätet) uteslutet. Och den 3G-telefon som har utlovats under andra kvartalet syns fortfarande inte till. Bluetooth och video är bara att drömma om.

Att övertyga företagen om att ta i bruk iPhone var kanske Steve Jobs viktigaste uppgift i torsdags, men för flertalet av åhörarna – inbjudna analytiker, journalister och bloggare – var den efterlängtade nyheten hur Apples programvara för att göra applikationer för iPhone kommer att se ut. Apple lanserade något som kallas SDK (software development kit) för utomstående som vill skriva programvara för telefoner. För 100 dollar kan vem som helst ladda ner SDK och skapa nya funktioner for iPhone.

Applikationer som Apple gillar kan säljas via Apples hemsida och då tar bolaget 30 procent av intäkterna. Det här kan innebära ett enormt lyft för de programvaruföretag som hittills har tvingats anpassa sina applikationer för en uppsjö av telefonmodeller.
För att ge nya företag en spark i baken ska Apple samarbeta med Kleiner Perkins Caufield & Byers om en riskkapitalfond värd 100 miljoner dollar som ska stöda startups med sikte på iPhone.

Det intressanta med att följa Apple från Silicon Valley är att på nära håll få se hur Mac-samfundet agerar i en värld där ryktena rör sig med ljusets hastighet, Fortune refererar till bloggspalten MacRumors som hänvisar till uppgifter publicerade av MacScoop och så vidare. Allra roligast är att läsa Fake Steve Jobs, Fortunejournalisten Dan Lyons fantasifulla blogg om Applechefens häftiga sinnestillstånd, The Secret Diary of Steve Jobs.

Presentationen på Apple campus i Cupertino var avsedd för utvalda gäster, övriga kunde följa presskonferensen minut för minut via en rad bloggar. Spännande? Med ett brinnande intresse för Mac-produkter, kanske.

Pekkarinen noin vaan Yahooseen!

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen katse kiertää tiiviisti hotelli Marriottin aulassa Santa Clarassa Kaliforniassa.

”Todellakin. Se pitää paikkansa. Kenelläkään ei ole kravattia täällä”, Pekkarinen sanoo ja oikaisee omaa valkoraitaista solmiotaan. Seurueen muut jäsenet ovat käärineet solmiot kaulastaan taskuihinsa sillä välin, kun ministeri on piipahtamassa hotellihuoneessaan. 

Kaliforniassa ei pidetä kravatteja. Täällä ollaan rennommin kuin itärannikolla Washingtonissa, josta seurue juuri saapui.

Siellä Pekkarinen ja Yhdysvaltain energiaministeri Samuel W. Bodman sopivat, etta Suomi ja Yhdysvallat lisäävät yhteistyötään bioenergian tutkimuksessa. Yhdysvaltoja kiinnostaa erityisesti Suomen taidot metsäteollisuudessa. Maat ovat laatimassa raameja yhteistyölle.

Pekkarinen huomauttaa, että valtio myönsi taannoin seitsemän miljoonaa euroa Stora Enson ja Neste Oilin yhteiseen bioenergian kehityshankkeeseen Varkauteen.

Tai ”cleantechin” kehitykseen, kuten täällä Kaliforniassa sanotaan. Maailmaa pelastava teknologian kehittely on kuumin bisnes Piilaaksossa. Ruskettuneet riskisijoittajat etsivät kuumeisesti cleantechin menestystarinoita, johon voi upottaa miljoonia dollareita. Siksi Pekkarinenkin pysahtyy viikon Amerikan-matkallaan Kaliforniassa. Suomi haluaa cleantech-boomista osansa eli riskirahaa suomalaisten cleantech-innovaatioiden kaupallistamiseen.

Pekkarinen haluaa myös oppia, kuinka riskisijoitusbisnes toimii Piilaaksossa. Suomessa se ei toimi.

”Varhaisen vaiheen riskirahoituskytkös pitää saada osaksi Suomen innovaatiopolitiikkaa”, Pekkarinen pohtii.

Ja siihen tarvitaan lisää rahaa. Pekkarisen mielestä Suomessa valtion on tuettava pääomasijoittamista nykyistä enemmän. Samoin tutkimus- ja kehitysrahoitusta. Nykyisellä rahamäärällä Suomi on jäämässä jälkeen hallitusohjelmassa sovitusta tavoitteesta, neljästä prosentista bruttokansantuotteesta.

”Vähintään sen verran rahaa pitää olla”, Pekkarinen painottaa.

Hänen vieressään hotellin aulassa kiiltelee luontoa säästävä hybridiauto Toyota Prius. Saman tyyppinen auto Pekkarisella on kotonaan Jyväskylässä. Hän oikaisee kravattiaan ja kiitää kohti seuraavaa tapaamista. 

Hotellin ikkunasta siintää hakujätti Yahoo. Sinne Pekkarinen seuraavana päivänä pyyhkäisee. Me emme ole vielä keksineet, miten Yahooseen pääsisimme. Super-Mauri on askeleen edellä.