Kipeänä neljän seinän sisällä jumittaminen on tylsää. Viisi päivää kestäneen flunssani ansiosta ehdin kuitenkin kerrankin tutustua kunnolla televisiotarjontaan täällä Jenkeissä. Vähän liiankin hyvin, itse asiassa.
Televisiosta saa hakemalla hakea katsomisen arvoista ohjelmaa. Kotonani näkyy tosin ainoastaan 80 (kyllä, kahdeksankymmentä) ilmaiskanavaa, sillä en halunnut maksaa kaapelikanavista. Siksi en voi katsoa uusimpia jaksoja Sopranosista, Lostista tai muista hittisarjoista, vaan joudun tyytymään perusbulkkiin.
Aamuisin löydän kyllä usean kanavan, joka näyttää ajankohtaista aamuohjelmaa, jopa uutisia. Uutiset ovat tosin todella paikallispainotteisia, usein seurataan ruuhkia tai käydään ihmettelemässä tuoretta rikospaikkaa. Ja lähes joka aamu jututetaan pinnalla olevia julkkiksia, kuten Sex and the City -leffan näyttelijöitä, jotka olen kaikki jo nähnyt eri aamuohjelmien vieraana.
Päivän mittaan eri kanavilta löytyy vaikka mitä ihmeellistä. Osa kanavista on suunnattu kielivähemmistöille, pääasiassa aasialaisille tai espanjankielisille. Nyt vasta ymmärrän, kuinka hauskoja japanilaiset rock-videot ja espanjankieliset autokaupan alemainokset voivat olla.
Osa kanavista on puhtaasti tv-shoppailua varten. Puunatut tädit esittelevät neljältä yölläkin alusvaatteita, keittiövälineitä tai kauneudenhoitotuotteita. Ja usein tuotteita kehuu myös julkkis, kuten laulajatähtönen Jessica Simpson, joka kertoo päässeensä tietyn brändin tuotteilla täysin eroon näppylöistään.
Musiikkitrendeistä pääsee nopeasti kärryille MTV:tä, VHR:ää tai Bravoa seuraamalla. Tosin niillä pyörii myös luokattoman huonoja reality-sarjoja, joissa ollaan menty jo kauan sitten mauttoman puolelle. Toivottavasti Suomessa osataan lopettaa ajoissa.
Oma lukunsa ovat lähes pelkästään uusintoja näyttävät kanavat. Tnt ja Usa esimerkiksi pyörittävät joka päivä tunnista toiseen Law and order (Kova laki) -sarjan eri tuotantokausien jaksoja. Kiitos näille kanaville, sillä niitä jaksan katsoa aina silloin tällöin. Sen sijaan en ymmärrä kuka pystyy katsomaan Frendien ikivanhoja jaksoja, joissa kuohkean hiusmuodin perusteella eletään 90-luvun alkupuolella.
Ja vaikka mitä muutankin on tarjolla. Kanavasurffailu vaan on tuskaista, koska mainoksia on älyttömän paljon. Koskaan ei voi flippailla kanavalta toiselle tarkistamassa, jospa jotain parempaa löytyisi muualta, sillä aina törmää vaan uusiin mainoksiin.
Kolme päivää Law and orderin jaksoja on liikaa, sitä on nyt kokeiltu. Eikä kanavaflippailua jaksa pitkään. Onneksi siis on lehtiä ja kirjoja, joilla viihdyttää itseään, nettiä unohtamatta. Ja flunssankin on pakko mennä ohi vähitellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti